Quantcast
Channel: Hellasoturi - äijähän kokkaa!
Viewing all 93 articles
Browse latest View live
↧

Panimosta pamahtaa: Double Chocolate Stout

April 9, 2012, 11:27 am
$
0
0
"Suklaaolut" kuulostaa säälittävältä yritykseltä juottaa pyhää mallasjuomaa jollekin, joka ei siitä pidä. Useimmat kyseiset liemet tuottavatkin tuplapettymyksen: niitä eivät juo sen enempää suklaan kuin oluenkaan ystävät. Tästä syystä muutamat Suomessa toimivat panimot ovat vetäneet noitakaljansa vähin äänin viemäristä alas. Meidän kaikkien iloksi.

Suklaa on yksi perinteisimmistä tummien oluiden aromeista. Niin perinteinen, että sitä harvoin huudetaan etiketissä julki. Poikkeuksena on brittiläinen Young's, jonka suklaastoutia hankimme tsoukilla jo Turun ylioppilaskylän itsemurhayksiössä 1990-luvun puolivälissä järjestämäämme jätkäporukan oluttestiin. Ja tämä voitti ylivoimaisesti.

Double Chocolate Stout on pehmeää ja miellyttävää kuin.... no, tiedätte varmaan. Useimmille pullo-stouteille tyypillinen kitkeryys on poissa. Suklaan pyöreä aromi vyöryy suuhun heti alussa, mutta katoaa vähän liiankin nopeasti. Alkaa tehdä heti mieli lisää.

Panimo: Young's (Iso-Britannia)
Tyyppi: stout/porter
Vääntöä: 5,2 %
Hinta: 3,78 € / 0,5 l (Alko)
Kolmella sanalla: Portterien pehmeä puuma
↧
Search

The Sienikeitto (Creamy w/ Croutons Remix)

April 17, 2012, 7:57 am
$
0
0
"Miss' sie tarviit oikein hyvää sienikeittoo? Täss' siul ois sellasta!".

Tämä keitto kelpaisi suoraan sanoen paremmankin ravintolan listalle ja mikä parasta, sen valmistamisessa ei voi kauheasti epäonnistua: avaruuskäyttöön kehitetty teflon pitää siitä huolen. Tarvitset siis liukaspintaisen wok-pannun tai ison kasarin. Jos ystäväpiiriisi kuuluu sientenvihaaja, saat tällä keitolla hänet parantumaan kiusallisesta vaivastaan.

Keitto pitää tehdä suomalaisista metsäsienistä. Kaupan kasvihuonesmurffeista tulee vain paha mieli.


The Sienikeitto

n. 200-300 g suomalaisia metsäsieniä (suppilovahvero, tatti, kantarelli, lampaankääpä tai näiden sekoitus)
1 l punaista maitoa
3/4 dl vehnäjauhoja
50 g voita
1 pkt Valion Koskenlaskija -sulatejuustoa (sitä mustaa)
1 sipuli
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
rakuunaa (tai lipstikkaa, jos onnekkaana omistat)

Valuta sulatettuja tai säilöttyjä sieniä lävikössä kymmenisen minuuttia. Silppua sienet veitsellä pieniksi. Silppua sipuli ja ruskista voissa wokissa. Lisää sienet ja paista kunnes voi on imeytynyt ja pannu alkaa vaikuttaa kuivalta. Kaada seos lautaselle, mutta älkä huuhtele pannua.

Pilko Koskenlaskija arpakuution kokoisiksi paloiksi. Lämmitä maitoa mikrouunissa täydellä teholla 3 minuuttia. Sulata kuumalla pannulla 50 grammaa voita ja lisää vehnäjauhot. Sekoita vispilällä kasaan. Lisää noin 3 dl maitoa ja sekoita reippailla vispauksilla, kunnes massa tasaantuu ja sitkostuu. Lisää toiset 3 dl ja sekoita kastike uudestaan kasaan. Tässä vaiheessa taikinapaakkuja ei pitäisi juuri enää näkyä. Lisää loppu maito ja sekoittele tasaiseksi.

Lisää sieni-sipulisekoitus ja sekoita keitto tasaiseksi. Lisää Koskenlaskija ja sekoittele kunnes juusto on sulautunut keittoon. Lisää noin 2 tl suolaa, pienet rouhaukset musta- ja valkopippuria sekä ruokalusikallinen rakuunaa.

Annostele syvälle lautaselle ja viskaa päälle krutonkeja. Toimii myös uunituoreen patongin tai grissinien kera. Sienikeitto ei ole seuraavana päivänä enää parhaimmillaan, joten kannattaa syödä kaikki heti.
↧
↧

Parsaa à la Möttönen

April 26, 2012, 9:20 am
$
0
0
Keväisin sitä alkaa tehdä aivan sairaasti mieli, eikä silloin auta mikään muu. On pakko saada parsaa.

Keittokirjoissa parsat käsketään keittää, mikä ei ole lainkaan niin helposti kokattu kuin sanottu. Yksittäisen parsan rakenne vaihtelee paksusta ja puisevasta juuresta herkkään nupulliseen latvaan. Saa olla aika fakiiri, että onnistuu kypsentämään parsat keittämällä kauttaaltaan pehmeäksi, etenkin kun samassa nipussa on eripaksuisia yksilöitä. Parsa maistuu myös grillattuna, joskin vaarana on liiallisen käristämisen aiheuttama sitkistyminen. Tätä voi torjua kietomalla parsat Lady Gagan lailla pekoniin, mutta silloin kasvis maistuu liikaa lihalta.

Eräs parsaa jumaloiva paikallinen kulinaristi naputteli eräänä iltana Naamattuun pysäyttävän parsareseptin: paista voissa ja viimeistele. Pakkohan sitä oli kokeilla, kovaksi käristetyn pekonin ohella. Ja nyt ei sitten tule enää parsan keittäminen edes mieleen.


Sikamaisen hyvää parsaa

1 nippu tuoretta parsaa
1 pkt pekonia
voita
sormisuolaa

Laita uuni lämpeämään 225 asteeseen. Leikkaa parsojen juuresta paksuimmat pari senttiä pois. Voi olla, että ne eivät sovi paistinpannullekaan ilman tätä toimenpidettä. Viskaa kuumalle pannulle hyvä kimpale voita. Laske parsat vaahtoutuvaan voihin ja paista niitä hellästi käännellen jokunen minuutti niin, että ruskistuvat. Nostele parsat uunipellille ja ripsottele päälle sormisuolaa herkällä otteella. Kypsennä parsoja uunissa viitisen minuuttia.

Kuivaa paistinpannu talouspaperilla. Kuumenna reilusti ja ruskista pekonisiivuja molemmin puolin muutama minuutti. Nostele pekonit lautasen päälle levitetyn talouspaperin päälle valumaan ja rapeutumaan.
Syö parsat ja pekoni kuumina. Haukkaa vuorotellen mehukasta parsaa ja perään rapeaa pekonia - muuta ei tarvita. Kyydittäjäksi sopii kuiva, sopivan ruohikkoinen valkoviini, kuten chileläinen Leyda Garuma Vineyard Sauvignon Blanc tai sisilialainen Montalto Pinot Grigio.
↧

Tuunaa valkkarisi

April 29, 2012, 10:14 am
$
0
0
Kumkvattia pinot grigiossa.
Kaikenmoiset drinkit on keksitty vain siksi, että viina näyttäisi muulta kuin vedeltä ja maistuisi muulta kuin paloöljyltä. Hiton hyvin baarimaunot ovat onnistuneet. Hyvä Bloody Mary on kulinarismia.

Viini on alkoholin jaloin muoto. Se ei tarvitse kuin oikean lämpötilan ja järjellisen lasin. Vai tarvitseeko? Punaviinin tuunauksessa olen vain epäonnistunut, ellei järjettömän naulan otsaluuhun ampuvaa Punkki-drinkkiä lasketa onnistumiseksi. Siitä ehkä lisää myöhemmin, jos vielä uskallan killeridrinkin rakentaa.

Kuivasta valkoviinistä tai kuohuviinistä heruttaa uusia aromeja hedelmillä. Ne eivät ole pelkästään koristeita, vaan kaivavat jalojuomasta kätkettyä luonnetta. Klassinen mansikka uppoaa kuohariin kuin latumiina ketunlenkkiin, persikka chardonnayhin kuin kotilomalla oleva luutnantti ilmavalvontalottaan.

Hienostunein ja näyttävin on kumkvatti, pieni suloisenkirpeä sitrus, joita rouskutellaan menemään kuorineen päivineen. Livautapa muutama siivu kuivaan valkoviiniin. Olet järjetön pro laseja ojennellessasi ja niitä loppuillan täyttäessäsi.
↧

Panimosta pamahtaa: Grimbergen Dubbel

May 5, 2012, 9:17 am
$
0
0
Belgialaiset oluet ovat todella epäilyttäviä. Etenkin trappistioluet maistuvat siltä, kuin kuormasta naukkaileva panijamunkki olisi käynyt ruiskimassa rakkonsa juuri siihen kohtaan sammiota, mistä pullon sisältö on siivilöity.

Mutta kummallinen on Belgiakin: vauraan pohjoisen Flaamin ja riutuvan eteläisen Vallonian pakkoavioliitto, jossa kumpikin kärsii mutta Euroopan yhteisön paine estää eron. Ehkä trappistimunkitkaan eivät vain pidä toisistaan. Isä Tobiaksen henki haisee, Isä Jacquesin suoli rupsuttaa.

Suurten ennakkoluulojen vallassa tartun Grimbergen Dubbelia kaulasta. Äiti opetti, että kaikkea saa kokeilla paitsi tanhua ja sodomiaa. Etiketti ainakin on lupaava. Lasista saapuu suuhun jäätävä yllätys. Olut on mokkaisen pehmeää ja hyväilee kitalakea varmaotteisesti kuin Rubensin taulusta kirmannut madame kesakkoista tallipoikaa. Tummaa hunajaa, pehmeää humalaa. Jälkimaku on kuin parempaa samettia. Prosentteja on mukavasti, mutta maku ei ole lainkaan terävä, kuten kotimaisissa viritelmissä. Ostin jo lisää yhdenkeskisiin herkutteluhetkiin.

Panimo: Alken-Maes (Belgia)
Tyyppi: ale (luostari)
Vääntöä: 6,5 %
Hinta: 2,88 € / 0,33 l (Alko)
Kolmella sanalla: Belgialaisuuden jaloin muoto
↧
↧

Röstillä se valkyyriakin kesyyntyy

May 13, 2012, 11:58 am
$
0
0
Olis jäänyt Wagnerin Richardiltatämäkin säveltämättä, ellei nero olisi tankannut säännöllisesti wieninleikkeitä ja röstiperunoita. Nämä, kieltämättä rahtusen rasvaiset, perunaherkut tunnetaan kansainvälisissä käännöskoneissa nimellä Swiss potato cakes. Raaka-aineeksi sopii myös vanhempi, itänyt tai kylmäkellarin panema pottukin.

Hellesään sapuskaa tämä ei ole, mutta puolustaa asemiaan viileänä kevätiltana joko yssikseen tai grillatun lihan kera. Lapsiperheissä nämä syödään suoraan pannulta niin, että hutina käy.


Röstiporkkanaperunat

8 keskikokoista perunaa
3-4 porkkanaa
1/2 dl kermaa
2 munaa
suolaa
mustapippuria
juoksevaa Oivariinia (paistamiseen)

Pese perunat juuresharjalla puhtaiksi ja raasta ne kuorineen päivineen isoon kulhoon raastimen isompisilmäisellä puolella. Kuori porkkanat ja raasta sekaan. Riko munat ja vatkaa haarukalla rikki. Lisää raasteeseen munat, kerma, suolaa ja mustapippuria. Sekoita varovasti lusikalla nostellen.

Lämmitä lettupannu tulikuumaksi. Lipsauta koloon rasvaa ja nosta päälle reilu ruokalusikallinen raasteseosta. Painele lusikalla siten, että kolo täyttyy tasaisesti. Paista röstiä 2-3 minuuttia molemmin puolin. Nostele kypsät röstit hetkeksi voipaperin päälle valumaan, jos haluat niistä erikoisrapeita.
↧

Salaatti ja kuinka se tehdään

June 3, 2012, 5:10 am
$
0
0
Lapsuudessani "salaatti" oli sitä, että lautaselle lyötiin pesäpallon kokoinen tomaatti tai konetykin hylsyn pituinen kurkunpötkylä. Koululaitoksen rusinoitu porkkanaraaste tai sokerissa uitettu kurkkumoso eivät vahvistaneet minun ja salaatin suhdetta. Vasta varttuneempana oivalsin, että salaatti voi olla oikea ruokalaji siinä missä muutkin.

Salaatin salaisuus on maustamisessa. Suola, pippuri, öljy ja etikka tekevät vihertäville aikamoisia taikoja. Teen salaatit useimmiten ad hoc, fiilispohjalta. Vakioreseptejä ei ole. Aura-juusto ja viinirypäleet ovat usein sokkelina. Kaupassa myydään valmiina erilaisia vihersalaattisekoituksia, joten siitä vain valitsemaan. Tämän salaatin taistelijapariksi sopivat hyvät pehmoiset juustot, vaikkapa grillattu halloumi.


Auramainen rypälesalaatti ja korvennettua halloumia

150 g salaattia (kuten vuonankaali, mizuna, punamangoldi, rucola, pinaatti, punajuuren lehti)
500 g tummia kivettömiä viinirypäleitä
1,5 dl siemeniä (auringonkukka, kurpitsa, pinja)
1 Aura-juusto
oliiviöljyä
sormisuolaa
balsamicoetikkaa

2 pkt halloumijuustoa
makeaa punaista hilloa (mansikka, vadelma, karpalo)

Huuhtele salaatti runsaalla vedellä lävikössä ja anna valua viitisen minuuttia. Huuhtele rypäleet ja anna valua. Halkaise rypäleet pituussuunnassa terävällä veitsellä. Nostele tosi isoon kulhoon salaatti, rypäleet, murennettu Aura ja siemenet. Lisää reilu loraus öljyä ja pari hyppysellistä sormisuolaa. Aateloi pikku lorauksella balsamicoa. Työnnä kädet kämmenpuolet ylöspäin kulhon pohjalle ja nostele salaatti sekaisin sormet suorina. Älä puristele! Jatka muutama minuutti, kunnes salaatti on sekaisin.

Laita salaatti jääkaappiin viilentymään ja kytke grilli (tai uunin grillivastus) päälle. Valuta halloumeja hetki ja viipaloi ne terävällä veitsellä noin sentin paksuisiksi. Grillaa muutama minuutti molemmin puolin, kunnes pinta on kauniin ruskeaa. Annostele halloumit lautaselle salaatin kera ja livauta päälle hilloa. Erittäin bueno panos!
↧

"Sä syät siänii, mun sylissäni..."

June 9, 2012, 12:19 pm
$
0
0
Mikään ei ole niin mielikuvituksetonta kuin grillata pekoniin käärittyjä herkkusieniä. Lopputulos on usein nahkea ja päätyy kaikkien hylkimänä roskikseen. Paitsi jos grillaat sienet näin. Salaisuutena on ylhäältä päin hehkuva lämpö. Sähkögrilli on paras vaihtoehto mutta uunillakin onnistuu, kunhan kyttää, etteivät sienoset kärähdä.

Sienten sisään kannattaa asentaa väkevänpuoleista pehmeärasvaista juustoa, sillä maku talttuu kypsennettäessä. Musta Koskenlaskija on ehdottomasti miedoin vaihtoehto. Klassinen Aura toimii myös. Sen sijaan mozzarellan voit unohtaa. Se valuu ulos kuin ***** *********.


Pekonoidut juustosipulisienet

8 isoa grilliherkkusientä
8 siivua pekonia
1/2 pkt Koskenlaskijaa (mustaa)
8 marinoitua valkosipulinkynttä
paahdettua sipulirouhetta

Irrota sienistä jalat: ota tiukka ote peukalolla ja etusormella ja kierrä myötäpäivään kunnes napsahtaa. Laita kunkin sienen pohjalle valkosipulinkynsi. Leikkaa Koskenlaskija yhdeksään palaan ja syö yksi samantien. Paina juustoset sienten päälle, mutta varovasti, ettei kupu halkea. Ota iso hyppysellinen sipulirouhetta ja paina se juustoon. Kiedo pekoninviipale sienen ympäri siten, että saumakohta jää sienen alapuolelle.

Grillaa sienet ylävastuksen alla joko sähkögrillissä tai uunissa. Sienet ovat valmiita, kun pekoni on rapeaa ja juusto pysyy juuri ja juuri nyytin sisällä. Syö saman tien.
↧
Search

Panimosta pamahtaa: Prykmestar Luomu Pils

June 20, 2012, 1:17 pm
$
0
0
Jos on käynyt pilsin syntykodossa Tsekin Plzenissä niin tietää, että yhtä taivaallista pilsiä ei saa muualta päin planeettaa. Pilsner Urquellin tehtaan kosteanhämyisissä olutkellareissa säilötään puutynnyreissä kermaisen kuohuavaa aarretta, jonka ryöstämiseksi keskiaikainen kauppakuningas värväisi ainakin kymmenentuhatta julmaa teutonipalkkasoturia.

Masentavan lager-panemisen Suomessa ei odota pilseiltäkään ihmeitä. Panimot ovat upottaneet kaupungin kaunot ja maaseudun maunot vetiseen lapinkarhuun, mikä lorisee elimistön läpi posliiniin väriä muuttamatta. Premium-oluisiinkaan ei uskalleta lisätä kunnolla humalaa, tuota suloisen kitkerää nuppukukkaa, mikä on hyvän oluen kivijalka.

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta läiskimään lähteneen kaksikon perustama Vakka-Suomen Panimo yllättää aina iloisesti, eikä petä diskreetissä pilsissäkään. Saksalaista Hallertauer-humalaa on rutkasti, olut tarrautuu kitalakeen varmaotteisesti kuin himokas ranskatar juopuneeseen amerikkalaiseen laskuvarjojääkäriin. Olut on raikas, joskin loppua kohden hitusen imelä. Jälkimaku on lyhyt ja humalan kitkeryys katoaa turhankin nopeasti. Suomalaisten pilsien kärkeen tämä kiilaa kevyesti.

Suurimmat moitteet saa pullon ulkonäkö. Etiketissä on sinänsä hienon Prykmestar-etiketin taustalla halvannäköistä rairuohoa ja kaikenlaista luomuavainlippuleimaa. Kaikki kunnia luomuoluelle, mutta pullo näyttää vihreiden listoilta eduskuntaan yrittävän heteromiehen ääntenkalastelubisseltä. Olut itsessään on monin verroin parempaa.

Panimo: Vakka-Suomen Panimo (Suomi)
Tyyppi: pils
Vääntöä: 5,2 %
Hinta: 3,97 € / 0,5 l (Alko)
Kolmella sanalla: Härmän parasta pilsiä
↧
↧

Hunajata, hunajata, hunajata munakoisolle

June 24, 2012, 8:22 am
$
0
0
Vihannesten kypentäminen elävällä tulella on kovin muodikasta, mutta makua se ei vielä tuo. Kaupan bbq-kastikkeilla saat vihanneksiin saman maun kuin kaikkeen muuhunkin eloperäiseen, mihin säilöntäainenapalmia valelet. Mutta jos haluat kasviksen oman maun esiin, vaaditaan herkkää tatsia.

Munakoiso on yksi parhaimmista grillikasviksista, joskin rakenteeltaan petollisen pehmoinen. Kypsentäminen vaatii hiukan harjoittelua ja enintään kahta grillausolutta. Kun homma on hallussa, oluiden määrän voi nostaa neljään.


Hunajaiset vuohenjuusto-munakoisokiekot
 (noin 10-12 kpl)

1 kapea munakoiso
1 pötkö vuohenjuustoa (n. 200 g)
juoksevaa hunajaa
merisuolaa

Kuori munakoiso kuorimaveitsellä. Leikkaa päät tasaiseksi. Viipaloi noin sentin paksuiksi kiekoiksi. Aseta tasaiselle alustalle. Ripsottele viipaleiden päälle kevyesti merisuolaa. Anna viipaleiden itkeä noin parikymmentä minuuttia. Pyyhi pinnalle kihonnut kosteus ja suolanrippeet talouspaperilla. Käännä viipaleet ja toista itketys.

Leikkaa vuohenjuustosta terävällä veitsellä vajaan sentin paksuisia siivuja. Laita juustoviipaleet munakoisojen päälle. Pursota päälle reilusti hunajaa, ainakin sen verran, että koko juustonviipale peittyy. Kypsennä kiekot grillissä keskilämmöllä, mieluusti yläötasolla. Ne ovat kypsiä kun viipale joustaa pehmeästi grillipihdeillä puristellessa ja juusto alkaa lähes valua tulille. Jos paahdat liian kuumalla liekillä ja munakoisojen pohja kärähtää, ne ovat pilalla. Siinä eivät selittelyt auta.

Kypsät kiekot syödään heti muiden grilliherkkujen, kuten ribsien, kera.
↧

Panimosta pamahtaa: Goose Island India Pale Ale

July 3, 2012, 11:40 am
$
0
0
Juomapuolella kamalan moni hyvä asia on keksitty vanhan kunnon siirtomaavallan aikana. Yksi parhaimmista on India pale ale (IPA). Siirtomaiden päivittäinen hallinnointi oli niin rankkaa duunia, että suuhan siinä pääsi kuivahtamaan. Kuumassa Intiassa ei voinut olutta panna, joten sitä oli laivattava Englannista. Ja jotta olut eli koko pitkän merimatkan, se piti  humaloida äkäisesti. Näin syntyi lagereista nerokkain.

Chicagolaisella Goose Island Beerillä on vain neljännessvuosisadan perinteet oluenpanossa. Siinä ajassa oppii ainakin panemaan etevää IPAa. Goose Island India Pale Ale on vastakohtien olut: hedelmäisen kitkerä, suloisen katkera ja humalaltaan karvaan pehmeä (sic!). Vaahto on alussa antava kuin capon runsas rakastajatar, mutta laskeutuu nopeasti ipamaisen hillityksi. Suodattamattomuuden synnyttämä sameus sopii olueeseen kuin sumuinen päivä kiusankappaleiden järvessä käyttämiseksi. Suutuntuma on sama kuin Don Pietron luottotorpedoilla, näiden hörppiessä rankan velanperintäpäivän päätteeksi tuopposia jossain Bronzevillen speakeasyssä.

Panimo: Goose Island Beer
Tyyppi: India pale ale
Vääntöä: 5,9 %
Hinta: 4,04 € / 0,355 l (Alko)
Kolmella sanalla: Kieltolain kiellettyä hedelmää
↧

Jotain hyvää Belgiastakin

July 9, 2012, 11:33 am
$
0
0
Kahdesta vastentahtoisesta kansasta kokoon taiteltu Belgia on tunnettu lähinnä tarpeettoman kalliilla EU-byrokratialla turvotetusta pääkaupungista, nopeista pyöräilijöistä, kammottavasta trappistioluesta, keskinkertaista tympeämmästä jalkapallosta ja lämpimistä vohveleista. Suosin kotioloissa viimeiseksi mainittuja.

Yleisin virhe vohvelinpaistossa on taikina. Suomessa vallitsee kummallinen käsitys, että vohvelit paistetaan hiukan tavallista paksummasta lettutaikinasta. Toki se näinkin onnistuu: tuloksena on vohvelinmuotoisia, kuivahkoja lettuja. Mutta jos haluaa kuohkeita, rapeita ja jäähdyttyään keksimäisen rouskuvia vohveleita, kannattaa luottaa galetteihin. Vohveliraudan puuttuminen on huono tekosyy: soivia pelejä saa esimerkiksi lähimmästä autotarviketavaratalosta reilusti alle kympillä.

Belgialaiset jaottelevat vohvelit kolmeen luokkaan: brysseliläisiin, liegeläisiin ja galetteihin. Viimeksi mainitut ovat Justine-tädin vastaisku pikkuleivillään leveilevälle Hanna-tädille.


Galettes
(kuutisen kappaletta)

3 isoa munaa
1/2 dl punaista maitoa
125 g voita
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja

Riko kananmunat kulhoon ja nostele haarukalla nippa nappa sekaisin. Lisää maito ja sokeri, sekoita. Lisää mikrossa pehmitetty voi (1 min / 640 W) ja jauhot. Sekoita voimaa säästämättä tasaiseksi taikinaksi.

Lämmitä (puhdas!) vohvelirauta kuumimmalle. Annostele alatason keskelle kolme reilua ruokalusikallista taikinaa. Älä käytä paistorasvaa. Paina raudan kansi kiinni ja anna paistua nelisen minuuttia tai kunnes vohveli on kauniin ruskea.

Nostele vohvelit jäähtymään uunipellin päälle olevalle ritilälle. Syö sellaisenaan kylmän maidon kyydittämänä tai jäätelön kera. Jätä syömättä jääneet herttaruudut avoimeen kuppiin, Seuraavana päivänä ne ovat muuttuneet rapeiksi pikkuleiviksi.
↧

Kynsilaukkaa taivaasta

July 13, 2012, 11:49 am
$
0
0
Valkosipulin, eli kynsilaukan, grillaaminen on kuin raskaalla singolla ampumista: todella yksinkertaista, jos tietää parit kikat. Jos taas ei tiedä, niin... *pöfff*.

Tämän reseptin eteen on uhrattu useampi pauna tuoretta valkosipulia, mutta lopputulos tyydyttää persialaisten lahtaamisesta näkiintyneen titaaninkin. Valkosipuli kypsyy täyteläiseksi, pehmeäksi ja suolaisen makeaksi. Sipulin pistävyys katoaa kokonaan ja voit lipoa näitä suuhusi kuinka paljon tahansa, kunhan olet vikkelä. Näistä nimittäin taistellaan grillin liepeillä kuola suupielistä valuen.

Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta yksi nyytti riittää hetkeksi noin yhdelle syömärille. Jos pidät isommat grillibileet, joudut ostamaan marketin valkosipulikopan tyhjäksi.


Taivaalliset valkosipulit
(yhdelle)

6 yksikyntistä valkosipulia
50 g voita
sormisuolaa

Laita valkosipulit tiivisti rinta rinnan noin 30 x 30 senttimetrin kokoiselle folioliustakkeelle. Veistä päälle voikimpale ja pari hyppysellistä sormisuolaa.

Kääri tiiviiksi sipulimaiseksi paketiksi. Varmista, että saumat pitävät. Leikkaa paketin huipulle jäävä trötö saksilla tasaiseksi. Kypsennä grillissä keskilämmöllä n. 45 minuuttia tai niin kauan, että kynsi tuntuu pihdellä paineltaessa pehmoiselta. Ylälämpöä tuottavassa grillissä kypsennys onnistuu helposti. Perinteisessä hiili- tai kaasugrillissä kannattaa käyttää ylätasoa. Jos valkosipuli kärähtää, sitä ei syö Koistisen labradorinnoutajakaan.

Kuori valkosipulit terävällä veitsellä. Herkku on silmiesi edessä. Voit nauttia valkosipulit Hellasoturin tapaan suoraan kuumalta foliolta ahneesti imaisten tai herkullisena levitteenä grillatun lihan  päällä.
↧
↧

Panimosta pamahtaa: Sven Karjala

August 11, 2012, 4:23 am
$
0
0
Vaikka suomalaiset ovat lager-kansaa, eivät suomalaiset suurpanimot osaa panna kummoisiakaan IVA-lagereita. Ne maistuvat kolmoselta, johon on lorautettu pikkuisen paloviinaa. IVB-osaamista sen sijaan on, suurpanimojen väkevimmät oluet ovat juotavia sellaisenaan. Noin 6 % on kuitenkin ihanteellisin väkevyys vahvalle lagerille. Onneksi sitä on helppo valmistaa itse.

Vaikka kakkosolut on monille kirosana, nyt kannattaa nöyrtyä. Olvin Sven Tuuva (3,5 %) on sinänsä ihan kelvollista kakkosta. Kaikki eivät ole, etenkin Sinistä kannattaa varoa kuin herkistettyä putkimiinaa: se näyttää ja maistuu kuselta, mistä on suodatettu mineraalit. Svenin taistelutoveriksi sopii Karjala IVB (8,0 %). Kaappaa Sven vasempaan käteen ja Karjala oikeaan. Aseta oluet ohutreunaisen lasin vastapäisille puolille ja kaada lasiin varovasti fifty-fifty. Vaahdosta kehittyy muhkea, joten korkea lasi voi aluksi olla järkevämpi vaihtoehto.

Sven Karjala on pehmeää ja täyteläisen maltaista. Aromi laskeutuu lempeästi kitalaen takaosaan. Varovainen humala maistuu jälkimaussa, tosin lyhyeksi jääden, jolloin Sven Karjalaa voi tarjota humalaisista oluista mitään ymmärtämättömälle juntillekin.  Laskennallinen vahvuus on 5,75 %, mutta sitähän voi helposti itse kohdistaa haluamaansa suuntaan.

Panimo(t): Olvi / Hartwall
Tyyppi: lager
Vääntöä: 5,75 %
Hinta: Sven 2,39 € / 0,5 l (Citymarket) / Karjala IVB 2,09 € / 0,33 l (Alko)
Kolmella sanalla: Katse oikeaan, päin!
↧

Cannelloni, josta ei voi kieltäytyä

August 16, 2012, 9:08 am
$
0
0
Pastaruoka = rasvaisen tuhti lasagne. Valitettavan usein se on tätä, vaikka pastasta saa myös kevyempää apetta. Kokeile vaikka cannellonia, mutta älä katso ohjetta lasagnelevypurkin kyljestä: siinä nimittäin palaa paritkin päreet kun keität ja kylmennät lasagnelevyjä, minkä jälkeen joudut rullaamaan niistä yhdessä koossa pysyvät täytetyt putkilot.

Johtavassa cannellonissa on tietysti hiukan tuhtaamista, mutta pienet roiskeet kuuluvat asiaan. Ulkoapäin lasagnen näköinen ruoka maistuu hyvinkin omanlaiseltaan, eikä ole yhtä tupaten täyttävää. Lätkäjätkille ehkä liian kevyttä, mutta sopivaa esimerkiksi ruutukuvioisissa slipovereissaan pelikirjoja rustaaville kiekkoanalyytikoille.    


Johtava cannelloni

500 g naudan jauhelihaa
6 reipasta tomaattia
2 prk tomaattipyreetä
1 pieni kesäkurpitsa
1 iso sipuli
1 tuore basilika
250 g cannelloniputkiloita
1 l punaista maitoa
1 pss (180-200 g) pieniä katkarapuja
n. 150 g parmesaania (jauhettuna)
1 dl vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
voita

Kalttaa tomaatit: viillä erittäin terävällä veitsellä tomaattien neljälle sivulle ristinmerkit (n. 1 cm x 1 cm piisaa). Laita tomaatit kiehuvaan veteen. Anna pulputtaa noin minuutti. Huuhtele tomaatit kylmällä vedellä ja nypi kuoret sormin pois. Kuutioi tomaatit. Kuori kesäkurpitsa ja raasta suikaleiksi. Kuori sipuli ja hakkaa pieneksi. Nypi basilikan lehtiä ainakin parisenkymmentä.

Ruskista sipuli voissa isossa wokissa tai kasarissa. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää kuutioidut tomaatit, tomaattipyree, kesäkurpitsa, sipuli ja basilikanlehdet. Sekoita ja anna hautua suht kuumalla kannen alla kymmenisen minuuttia tai niin kauan, että tomaatit ovat kokonaan pehmenneet ja muhentuneet. Nouki tomaattien kannat pois haarukalla. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Täytä cannelloniputkilot pitkulaisen uunivuoan päällä yksi kerrallaan. Teelusikalla onnistuu parhaiten. Jos (ja kun) täytettä valuu putkilon ulkopuolelle, anna valua. Lado putkilot tiiviisti kahteen riviin.

Valmista maitokastike. Kuumenna maitoa mikrouunissa täydellä teholla kolmisen minuuttia. Sulata katkaravut uittamalla pussia tiskialtaassa kuumassa vedessä kymmenisen minuuttia. Sulata n. 70 g voita teflonpohjaisessa kattilassa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita vispilällä kasaan. Lisää noin 3 dl maitoa ja vispaa kasaan. Lisää taas 3 dl ja vispaa. Lisää vielä loput ja vispaa tasaiseksi. Lisää katkaravut ja parmesaani. Sekoita tasaiseksi. Mausta valkopippurilla ja varovasti suolalla.

Kaada maitokastike cannellonien päälle ja levitä lusikalla niin, että jokainen kolo ja kulma peittyy. Paista uunissa keskitasolla n. 200 asteessa, kunnes pinta on ruskistunut ja haarukka porautuu vaivatta pohjaan. Anna vetäytyä liedellä folion alla kymmenisen minuuttia ennen vuoan tyhjentämistä.   
↧
Search

Se on risoton paikka

August 19, 2012, 10:33 am
$
0
0
Kuka muistaa 1980-luvun "risotot"? Puisevaa riisiä, puruista tonnikalaa ja kuivakkaa purjoa. Ei ihme, että ymmärsin tämän mestarillisen ruoan todellisen olemuksen vasta 2000-luvun alussa, kun superärsyttävä telkkarikokki ylisti appeen korkeuksiin. Päätin todistaa sotkutukan olevan väärässä ja latasin wokkiin käsketyn panoksen.

Lopputulos: Sotkutukka 6 - 0 Hellasoturi.

Risotto on ällistyttävän nerokas ruokalaji. Siihen voi laittaa mitä tahansa, kunhan ei liiottele eri sortimenteilla. Risotto ei ole pizza, riisin lisäksi yksi tai kaksi sorttia piisaa. Risotto täytyy ehdottomasti tehdä tarkoitusta varten viljellystä riisistä, kuten arboriosta. Muutoin tuloksena on il grande bordello. Oikeaoppinen risotto on kermaisen sakeaa ja puuromaisen täyteläistä. Risoton voi tehdä ilman mitään sorttiakin. Sivulle sopii silloin mehevä, ruusunpunainen paisti tai grillattu jalokala.  

 
Yhden sortin risotto

2,5 dl risottoriisiä
2 kasvisliemikuutiota
1 l kuumaa vettä
n. 250 g jotakin sorttia (herkkusieniä tai kinkkua tai tonnikalaa tai cheddarkuutioita tai surimia tai keksi itse)
2 dl kermaa
150 g parmesaania jauheena
1 dl hyvää, kuivaa italialaista valkoviiniä (kuten Montalto Pinot Grigio )
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
auringonkukansiemeniä (pinnalle)

Keitä litra vettä ja sekoita liemikuutiot sekaan. Kuumenna wokkipannua kunnolla. Kaada pannulle ainakin 0,5 dl oliiviöljyä ja anna ottaa lämpöä viisi sekuntia. Lisää riisi ja paista koko ajan sekoittaen kolmisen minuuttia tai niin kauan, että öljy näyttää kadonneen mutta riisi ei tartu pohjaan. Lisää 1 dl valkoviiniä ja sekoittele, kunnes viini on haihtunut. Alkoholi katoaa mutta viinin maku jää, joten lopputulosta voi tarjota anopille ja muille mahdollisille niuhottajille.

Lisää noin kolmannes kasvisliemestä ja sekoita. Peitä kannella ja anna porista, kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Lisää jäljellä olevasta kasvisliemestä puolet ja toista toimenpide. Viipaloi herkkusienet tai muu sortti. Sekoita risottoon ja lisää loput kasvisliemestä. Anna porista puuromaiseksi.

Sekoita parmesaani risottoon. Lisää puolet kermasta ja sekoita. Lisää loppu kerma, sekoita ja anna hautua kannen alla hiljaisella lämmöllä viitisen minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Viskaa pintaan auringonkukansiemeniä ja syö saman tien.
↧

Paahtovanukasta Länkipohjan tapaan

September 2, 2012, 2:02 pm
$
0
0
Varhaisin muistikuvani paahtovanukkaasta on kellertävän tymäkkä ja tankea huttu, joka maistui kärvähtäneeltä vanilja-Jackylta. Tämä tapahtui 80-luvulla, jolloin retroruoka oli kaikkea muuta kuin muodikasta. Sanoin "yöks" enkä koskenut moiseen pariin vuosikymmeneen.

Pari vuotta sitten olin työmatkalla Strasbourgissa. Reissuun kuului muiden piikkiin nautiskeltu illallinen pienessä, viehättävän rustiikissa ravintolassa. Maittavan ranskalaisen maalaisruoan ja monien viileiden Pinot Noir -lasillisten jälkeen teki mieli makeaa, mitä yleensä vierastan. Isäntä kantoi jonkin ajan kuluttua eteeni höyryävän crème brûléen, kuuman paahdetun kermavanukkaan. Siitä tuli ohutpohjaisen, sipulisen ja etikkaisen tarte flambéen (= ranskalaisten pitsa) ohella reissun mieleenpainuvin makukokemus.

Paahtovanukas on vuosisatoja vanha keksintö, sitä on laitettu Suomessakin hyvin yleisesti jo 1900-luvun alussa. Ainekset ovat yksinkertaiset. Niinpä uskon, että herkkua kauhottiin kaksin käsin myös Peltolan torpassa Keuruulla 1910-luvulla. Isoisäni setä Edvin Peltola ehkäpä söi sitä viime töikseen, ennen kuin lähti marraskuussa 1915 Saksaan sotilaskoulutukseen. Voitonvanukkaat jäivät jääkärivaravääpeli Peltolalta syömättä, sillä vasemmiston konekivääri kaatoi hänet kesken rynnäkön Länkipohjassa maaliskuussa 1918.


Varavääpelin paahtovanukas
(enintään neljälle)

2 dl kermaa
2 dl punaista maitoa
4 munaa
2 dl sokeria 
2 rkl vaniljasokeria

Kuumenna teflonkattilaa hellalla täydellä lämmöllä. Kaada sokeri kattilaan ja sekoita lusikalla. Sulata tasaisen paksuksi liemeksi melkein koko ajan sekoittaen. Kun yhtään kokkaretta ei näy, kaada kuuma sokeriliemi uuninkestävään, noin 20 senttiä halkaisijaltaan olevaan pyöreään vuokaan. Ota vuokaa reunoista ja kallistele sitä niin, että sokeri leviää ohuena kerroksena kaikkialle pohjalle ja mahdollisimman paljon reunoillekin. Ole vikkelä, sokeri jähmettyy hetkessä.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Huuhtele ja pese kattila. Laita kattila kuumalle levylle ja lisää kerma, maito ja kaksi tosi reilua ruokalusikallista vaniljasokeria. Sekoita hellästi vispilällä, kunnes seos melkein kiehuu. Ota levyltä sivuun ja lisää kananmunat. Sekoita tasaiseksi ja kaada vuokaan. Ota korkeareunainen uunipelti ja laita vuoka sen keskelle. Laske hanasta kuumaa vettä uunipellille niin, että sitä on vuoan puoliväliin. Työnnä uuniin to-del-la varovasti, vettä ei saa yhtään loiskua vanukkaaseen. Paista keskitasolla 50 minuuttia.

Anna vanukkaan jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Peitä foliolla ja jäähdytä jääkaapissa muutama tunti. Irrottele vanukkaan reunat vuoasta terävällä veitsellä ja kumoa vanukas tasaiselle lautaselle. Nautiskele vaikkapa tummapaahtoisen kahvin, miksei calvadosin tai konjakinkin, kera. Ja nauti kaikki, sillä vanukas on aamulla ikävän näköinen.



Vuoka ui vuoassa, kuten kuuluu.


↧
↧

Panimosta pamahtaa: Efes Xtra

September 18, 2012, 12:12 pm
$
0
0
Efes on turkkilaisille sama kuin Guinness irlantilaisille. Valitettavasti punaisen lipun maassa oluenpano on vihreää saarta heikommassa hapessa. Efesit ovat tyypillisiä helleoluita, niitä on kiva kiskoa kolmenkympin kelissä. Lähellä moskeijaa sijaitsevilla terasseilla Efes tarjoillaan pahvimukista. Silloin juominen käy entistä rajummaksi, mallasvirvoke laimenee kolmessa minuutissa kuspissaksi.

Efesin olemassaolosta on kiittäminen Turkin kansallissankaria, Mustafa Kemal Atatürkiä. Tämä muhevaviiksinen osmanikenraali ansaitsi kannuksensa torjumalla brittien, ranskalaisten, australialaisten ja uusiseelantilaisten joukkojen maihinnousun Gallipolissa huhtikuussa 1915. Juu, siitä on elokuviakin. Mustafasta tuli Turkin presidentti vuonna 1923 ja lempeä diktaattori päätti länsimaistaa islamilaisen maan. Alkoholi vapautettiin heti. Atatürkille itselleen maistui etenkin raki ja kansan suuresti rakastama johtaja kuoli maksakirroosiin 57-vuotiaana Istanbulin palatsissaan vuonna 1938. Kemalin painoarvo turkkilaisten lähihistoriassa on samaa luokkaa kuin meillä Mannerheimin ja Kekkosen yhteensä. Hänelle ei kuitenkaan edelleenkään v**tuilla tai häkki heilahtaa. Jos ette usko, käykääpä tekaisemassa Turkissa leffa, missä Kemalia näyttelee vaikkapa musta mies Keniasta.

Perusbisseä väkevämmän Efes Xtran väri on aikalailla sama kuin Olvin Tuplapukissa. Vaahto on aluksi kiharaisen muheva kuin sulttaanin parta, mutta katoaa jäljettömiin salavihkaisesti kuin kalaravintolan sisäänheittäjä laskun pöytään sujautettuaan. Maku on makean maltainen, imelähkökin. Alkoholinen aromi tarrautuu kitalakeen kuin musta Burberry-kauppias turistiin Sultanahmetin kaduilla. Jälkimaku on olematon mutta juominen helppoa, joten olutlärvejä harrastavat saavat Efesistä hyvän kaverin Traakian pimeneviin iltoihin. Suuria määriä ei taivaiden halki kannata rahdata.

Panimo: Efes (Turkki)
Tyyppi: lager
Vääntöä: 7,5 %
Hinta: n. 2 € / 0,5 l (Istanbul, Sultanahmet, turistihinnoiteltu kivijalkapuoti)
Kolmella sanalla: Turkin tukevin helteenpoistaja
↧

Munakoisohässäkkä

September 23, 2012, 7:25 am
$
0
0
Mustanpuhuva munakoiso tuijottaa marketin vihanneshyllyltä varsin uhkaavasti. Uuden ajan vihannes, jota suuret ikäluokat eivät koskaan opi ostamaan siinä missä lanttua tai naurista. Karmea sääli, sillä munakoiso on mahdollisesti monikäyttöisin maahanmuuttajavihanneksistamme.

Munakoisoa voi paistaa, (g)rillata, marinoida tai raastaa, kunhan muistaa nyrkkisäännön: ole hellä. Munakoiso on herkkä ja menettää arvokkuutensa yhtä nopeasti kuin miniänsä busumit lehdestä bongannut monarkki.


Tomaatti-munakoisohässäkkä

2 keskikokoista munakoisoa
1 prk (n. 200 g) aurinkokuivattuja tomaatteja suikaleina
4 valkosipulinkynttä
4 dl tomaattimaustettua ruokakermaa (esim. Creme Bonjour)
oliiviöljyä
sormisuolaa

Kuori munakoisot omenankuorimaveitsellä. Viipaloi munakoisot reilun sentin paksuiksiksi levyiksi. Laita leivinpaperille ja ropsi kevyesti sormisuolaa pintaan. Anna munakoisojen itkeskellä 20 minuuttia, kuivaa talouspaperilla, käännä ja itketä toiselta puolelta.

Laita aurinkokuivatut tomaattisuikaleet lävikköön valumaan muutamaksi minuutiksi. Leikkaa itketetyt munakoisot isojen ranskanperunoiden kokoisiksi tangoiksi. Kuori valkosipulinkynnet. Kuumenna isossa wokissa öljyä ja paista murskatut valkosipulinkynnet nopeasti koko ajan sekoittaen. Varo etteivät ne pala mustaksi, silloin saikka on pilalla. Lisää munakoisot ja tomaattisuikaleet. Kypsennä kannen alla tuon tuosta sekoittaen kunnes munakoisot alkavat kunnolla pehmetä.

Lisää ruokakerma ja sekoita tasaiseksi. Anna kiehahtaa kannen alla ja sekoita taas. Hauduta kannen alla keskilämmöllä ja sekoittele välillä, kunnes lopputuloksena on notkea muhennos. Sopii iltanälkään punaviinin kera, kuten myös mezepöytään, broilerin tai tonnikalan taistelupariksi.
↧

Kolme pientä kyyhkyä

September 28, 2012, 11:16 am
$
0
0
Tuttu insinöörismies tuikkasi Naamatussa viestillä kysyen, kelpaisiko muutama sepelkyyhky. Hän oli tussauttanut lintuset taivaalta kaksipiippuisellaan. Ei mennyt montakaan sekuntia kun tiedustelin, milloin voisin tulla tipusia hakemaan.

Hellasoturi ei ole metsämiehiä - vielä - mutta riista maistuu. Kaikkea on maistettu karhusta rusakkoon, mutta tämä oli ensimmäinen kyyhkyateria. Kukertajan tumma, voimakas maku yhtyi metsän väen väkevään voimahuutoon jäljettelemättömän alkuvoimaisesti. Maku on lähellä mureaa nautaa. Tämä on taatusti aitoa lintua, mitä luomuvalheen leimaama teollisuusmuhju ei ole.


Auran kyyhkyt

3 kyyhkyä
1 prk kermaa
50 g voita
4 rkl kanafondia
1/2 Aura-juusto
rakuunaa
8 dl vettä

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Huuhtele huoneenlämpöiset kyyhkyset kylmällä vedellä ja kuivaa talouspaperilla. Ruskista voi pannulla ja paista kyyhkysiä muutama minutti rintapuoli alaspäin, kunnes ne ovat ruskistuneet. Nostele kyyhkyt rintapuoli alaspäin kannelliseen, uuninkestävään pataan. Ota paistinpannu levyltä ja kaada siihen 8 dl kylmää vettä ja kanafondi. Sekoita ja kaada vesi kyyhkyjen päälle. Niiden pitäisi peittyä likipitäen kokonaan. Laita kansi päälle ja hauduta uunissa pari tuntia. Jos vesi jostain syystä uhkaavasti vähenee ja kyyhkyjen liha uhkaa kärventyä, lisää vettä.

Kaada pataan kerma ja kourassa muserrettu puolikas Aura-juusto. Sekoita sen verran, että sakenee. Hauduta uunissa noin kolme varttia. Herkuttele kyyhkyset riisin tai vieläkin osuvammin kuskusin kera. Riistanvartijaksi sopii sulkahattuinen ranskalaisherra Game Season Red.


Kyyhkynen on aitoa linnunlihaa, broileri ei ole.


↧
Viewing all 93 articles
Browse latest View live
Search